Silti mulle tuli vähän paha mieli tämän päiväisestä kommentista. Tiedän, ettei kommentoija tarkoittanut kommenttiaan pahalla, mutta se sai silti minut miettimään asioita. Rakastan liikuntaa, mutta kommentin kirjoittaja oli saanut blogistani käsityksen, että liikunta olisi minulle pakkopullaa. Miksi ihmeessä harrastaisin liikuntaa jos se olisi minulle pakkopullaa? Laihtumiseen on sata muutakin keinoa kuin liikunta, joten jos inhoaisin liikuntaa, käyttäisin muita keinoja saavuttaakseni ihannepainoni. Harrastan liikuntaa huolimatta siitä, haluanko laihtua vai en. Se ei siis todellakaan ole mulle mitään pakonomaista suorittamista, toivottavasti ei kenellekään muullekaan.
Toinen asia mitä ihmettelen aina. Olen pahoillani kaikkien syömishäiriöön sairastuneiden puolesta, sellaista ei pitäisi kenenkään joutua kokemaan. Miksi silti todella usein aikaisemmin syömishäiriöön sairastuneet tekevät diagnooseja myöhemmin muille? "Sulla on iso riski sairastua syömishäiriöön, varoitan siksi koska mulla se alkoi just noin. Veikkaan että ajatuksesi pyörivät 99% ruoassa ja liikunassa, jos ei vielä niin pian se on noin." Ööh, onko minusta tosiaan saanut tuon kuvan? Pitäisi muistaa, etten käsittele tässä blogissa elämäni muita osa-alueita. Mulla on maailman ihanin poikaystävä, paras perhe, rakastan musiikkia ja tanssimista, pidän hauskaa kavereiden kanssa, seuraan päivittäin lempisarjojani, käyn koulussa ja rakastan liikuntaharrastuksiani. Mulla on ihan tavallinen elämä, satun vain kirjoittamaan blogia. En todellakaan mieti liikuntaa ja syömisiäni mitenkään erikoisesti, syön sitä mitä on ja niin paljon kuin on nälkä. En ole koskaan ollut mikään suursyömäri, vaikka herkut ovatkin maistuneet. En myöskään ole aliravittu, ei tarvitse huolehtia. Syön vähintään yhden, usein kaksi tai jopa kolme lämmintä ateriaa päivässä. En syö välipaloja, koska minulla ei ole nälkä, enkä niitä tarvitse pysyäkseni ravittuna.
Taidan lopettaa avautumisen tähän. Mua silti vähän suututtaa - olenko todella antanut itsestäni noin sairaan kuvan? Juuri pari postausta taaksepäin joku kirjoitti, miten kivan terve kuva mulla on laihtumiseen. Ehkä vähän ristiriitaisia kommentteja?
Mutta siis, elämä hymyilee noin muuten. :) Poikaystävää vain ehkä vähän ärsyttää, kun entisen suomirapin kuuntelun sijaan kuuntelen nykyään päivät läpeensä zumbasta tuttuja biisejä. Ne on niin meneviä ja saa hyvälle tuulelle! Poikaystävä ei ole ihan samaa mieltä..
Yritän huomenna ottaa kuvat kaikista mun ruoka-annoksista, kun itseotettuja kuvia on toivottu.
Mitä teille lukijoille kuuluu? Joko on viikonlopulle suunnitelmat valmiina? Mä ainakin ootan viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Ihanaa, saa nukkua vaikka kolme päivää putkeen jos haluaa. :)
Xtina, ymmärrän että pahoitit mielesi tuosta kommentista! Mulle ei todellakaan ole tullut susta sellaista kuvaa kuten tälle kommentoijalle. Että liikkuminen olisi sulle pakkopullaa jne.
VastaaPoistaMinustakin on aika outoa, että ihmiset joilla on ollut syömishäiriö, kritisoivat noin kärkkäästi muita. Ymmärrän sen, että sairastuminen on ollut heille varmasti kova pala ja parantuminen siitä kestää yleensä aikansa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat taipuvaisia sairastumaan-vaikka he siis laihduttaisivatkin..
Ja tämähän todellakin on blogi, jossa käsittelet laihduttamista, et muita osaaiheita elämästäsi. Silti minulle ei olisi tullut mieleenkään ajetella tämän blogin perusteella, että päässäsi liikkuisi vaan ruoka ja liikunta-olen kyllä ymmärtänyt että sinulla on paljon muutakin elämää :)
Viikonloppua odotellaan täälläkin jo kovasti, lähdemme kaveripariskunnan luokse isompaan kaupunkiin kiertelemään joulutoria ja muutenkin vähän shoppailemaan!
-Kastanjapuu-
Aijaa, musta on tuntunut päinvastaiselta. :) Esimerkiksi noista sun "ekat tavoitefarkut saavutettu" kommenteista huomaa, ettet välitä vain vaa'an luvuista -myös ulkomuoto ja olo ovat tärkeitä! Ja vyötärölihavuushan on paljon suurempi riski kuin hyvin lievä ylipaino. Muutenkin pidän blogiasi positiivisena, et vain valita painostasi vaan teet elämäntapamuutoksia ja pudotat maltillisesti painoa, etkä ole missään nälkä-ahmimiskierteessä. Ja ne zumbabiisit on taatusti koukuttavia. ;D
VastaaPoistaItse vietän synttäreitäni, joten käyn ravintolassa sushilla, leivon vieraille, saan ehkä lahjojakin(:D), käyn pitkällä lenkillä pakkassäässä ja nautin elämästä kuten sinäkin. :)
Kastanjapuu, olipa kiva kommentti. :) Ehkä ihmiset lukevat erillä tavalla silloin kun itse on sairastanut syömishäiriötä - etsii muiden käyttäytymisestä samankaltaisuuksia omaan käyttäytymiseensä. Tosi kiva kuulla ettet ole saanut tuollaista kuvaa kuin aikaisempi kommentoija. :)
VastaaPoistaVietä tosi kiva viikonloppu ja toivottavasti on hyvä onni shoppailujen kanssa! ;)
erica, ihana kuulla. :) Ulkomuoto ja olo on kyllä tosi tärkeetä - en kestäis olla millään "kituutusdieetillä", ei vaan oo mun juttu.
Hyvä että joku muukin on koukuttunut zumbabiiseihin. ;D
Ja hei älyttömästi onnea synttäreiden johdosta! Pidä maailman parhaat synttärit ja nauti! :)